Here I am again!

Pitkän blogitauon jälkeen olen täällä taas, tämän oman blogini parissa.
Tänne päivittelen urheilu-urani taipaletta, mutta myös oman elämäni kuulumisia urheilu-urani ulkopuolella. Yritän olla ahkerampi tämän kanssa, kuin tuolloin vuonna 2014, kun blogini aloitin.
Nyt ainakin motivaatio tälle kirjoittamiselle on suurempi.

Parin vuoden aikana on tapahtunut ja paljon. Olen saanut ylioppilastutkinnon ja lakin Kuortaneen Urheilulukiosta ja muuttanut Kuortaneelta takaisin Kalajoelle. Siellä tein töitä Keramiikkapaja-Isopahkalassa melkein vuoden ajan, kunnes lähdin Personal Trainer-opiskelujen myötä Etelä-Afrikan Potchefstroomiin yhdeksäksi viikoksi. Sieltä voisin ehkä tehdä myös pienen postauksen jossain vaiheessa, minkälaista elämäni oli Afrikan auringon alla.



Suurin urheilu-urani käännekohta oli, kun muutin Poriin viime vuoden syksyllä 2015 saatuani opiskelupaikan Satakunnan ammattikorkeakoulusta matkailun puolelta. Tässä rytinässä vaihtui myös valmentaja, omat asenteet urheiluun ja omaan elämääni. Päälajini vaihtui pikamatkoista takaisin aitajuoksuun, niin kuin tämä oli minulla teinivuosina. Tietenkin säilyttäen pikamatkat siinä sivussa.

Olen ollut nyt vuoden Ihamäen Jussin valmennuksessa ja kehitystä tuli heti suurella kädellä. Aitajuoksun aloitus viime sykynä ei ollut mitään nättiä, eikä odotukset olleet kovin korkealla edes kesän alussa. Koitin kuitenkin pitää mielessä junnuvuosien aitajuoksut ja luottaa siihen, että jossain vaiheessa se sieltä taas luonnistuisi. Myös valmentajan ja treenikaverini Nooralotta Nezirin tsempit auttoivat puskemaan eteenpäin aitojen parissa. Jossain vaiheessa se sitten loksahti, oikeastaan Kuortaneen Eliittikisoissa Juhannuksena. Aidat painuivat tällöin ensimmäisen kerran alle 14 sekunnin, mikä oli aivan mahtava juttu!

Meidän Dream Team. Viivi Lehikoinen, Jussi Ihamäki, Nooralotta Neziri ja minä.

Ennätys parannukset.
Kesällä 100m ennätys parani aikaan 12,11. Harmillisesti parhaimmissa juoksuissani, joissa tiesin kykeneväni parempaan, kuin tuohon 12,11, oli vastatuulta yli kaksi metriä. 200m ensimmäinen ja viimeinen startti kesälle 2016 oli myös iloinen yllätys, kun aika painui alle 25 sekunnin, pysähtyen aikaan 24,68, lähes nollatuulissa. 100m aitojen ennätys jäi tänä kesänä tulokseen 13,70.


Kalevan kisa menestys ja alle 23-vuotiaiden SM-kisat.
Kalevan Kisoissa aukesi urani ensimmäinen finaalipaikka ja 6.sija. Oman ikäluokkani SM-kisoissa U23 100m aidoissa sain pronssia. U23 SM-kisoissa 100m sileällä aukesi 5.sija, jossa oli tuhannesosa kamppailut kolmannen, neljännen, sekä viidennen välillä, tiukka kisa oli siis Lappeenrannassa.

Kalevan Kisojen alkuerä. Kuva Tero Siivola.

Kesä 2016 oli itselleni come back - vuosi. Näiden monien vuosien taisteluiden ja ongelmien jälkeen tuntuu todella hyvältä olla takaisin kisakentillä ja osaan arvostaa tätä hommaa ihan erilailla, kuin ennen.

Haluan myös kiittää suuresti sponsoreitani menneestä kaudesta!

Katseet kohti kautta 2017 on asetettu ja tavoitteet sinne ovat kovat. Niitä kohden tehdään töitä, kovaa ja tosissaan.
Huomenna alkaakin peruskuntokausi uudestaan pyörimään ja offseasonit on lusittu ja levot pidetty.